Femme

Olen kiinnittänyt huomiota siihen että mitä vanhemmaksi tulen, sitä useammin keskustelukumppanini puhuttelevat minua feministiksi keskustelujen yhteydessä. Asia on mielenkiintoinen koska itse en puhuttele itseäni feministinä lähes koskaan. Vaan varsinkin miespuoliset keskustelukumppanit argumentoivat kasuaalisesti, että en voi ymmärtää heidän näkökulmiaan koska olen feministi. Minä siis puhun ja väittelen mielelläni sosiaalisista ja poliittisista aiheista.

Sana feminismi herättää monenlaista reaktiota vallitsevassa some yhteiskunnassa, ja arkielämässä ympäri maailmaa. Moni yhdistää feministin painonnostaja naiseen, joka rakentaa tietoisesti maskuliinista vartaloa, ja on fyysisesti vahvempi kuin keskiverto mies. Tai yksinhuoltaja äitiin, joka kiroaa kaikki miehet syvimpään helvettiin, koska oma suhde miespuoliseen kumppaniin on kariutunut. Jotkut taas näkevät naispuolisen feministin naisena, joka päättää olla ajelematta miestyyppistä karvoitusta - tai ylipäätänsä mitään karvoitusta pois. Ja joidenkin mielestä feminismin tarkoitusperä on työntää kaikki maailman miespuoliset henkilöt jostain hypoteettisesta maailmanlaidasta pois. Henkilökohtaisesti uskon että miehet hämmentyvät feminismistä muun muassa aatesuunnan nimen takia, niinkuin huomaa, niin aatesuunnan nimeen ei sisälly milläänlailla miehen sukupuolta. Puhemiesten, esimiesten, sekä pyykkipoikien kielellisessä maailmassa kyseinen sana on varmaan aivan liian radikaali.

Nigerialaisen kirjalijan Chimamanda Ngozi Adichien mukaan, Feministi on henkilö joka uskoo sukupuolten väliseen tasa-arvoon poliittisissa, taloudellisissa ja sosiaalisissa asiayhteyksissä. Suomalaisessa yhteiskunnassa asuvan voi olla vaikea ymmärtää, että miksi suomen kaltaisessa vapaassa maassa kukaan liputtaisi sukupuolten välisen tasa-arvon puolesta. Tällainen henkilö saattaa argumentoida että onhan suomi ensimmäinen maa euroopassa - ja toinen koko maapallossa, jossa laillistettiin yleinen ja yhtäläinen äänioikeus. Onhan Suomi nähnyt naispresidentin ja naispääministereitä, ja suomessa kuka vain voi kouluttautua haluamaansa asemaan ja tätä kautta saada mielensämukaista palkkaa. Edellämainitut kohdat ovat toteutuneet, mutta miten ne ovat toteutuneet? Suomalaiset naispoliitikot ovat jo pitkään esittäneet sen, että heidän kannoilleen ei anneta poliitiikassa yhtä paljon painoarvoa kuin miespuolisten kollegoiden kannoille. Mielestäni tästä puolestapuhuu muunmuassa se, että tämänhetkisestä kahdeksasta eduskuntapuolueesta vain kolme on valinnut naisen puolueensa puheenjohtajaksi. Sekä suomen kannatetuimpien puolueiden (KOK,VIHR,KESK,SDP ja PS) puheenjohtajistoon ei kuulu yhtään naispuolista puheenjohtajaa. Mitä tulee talouteen, niin naisvaltaisilla aloilla on tunnetusti matalammat palkat, kuin miesvaltaisilla aloilla. Sukupuolten välisistä sosiaalisesta epäoikeudenmukaisuudesta taas tulee mieleen peruskouluajat, jolloin me tytöt saimme huolestuneita keskusteluja aikaan huonosta käyttäytymisestä, kun taas poikien kohdalla todettiin yksinkertaisesti että "pojat on poikia."

Itse olen luonteeltani varsin voimakastahtoinen nainen, ja oikeudenmukaisuus sekä tasa-arvo ovat arvoja joiden puolesta liputan varsin aktiivisesti. Lyhyen historiani aikana olen aivan liian monta kertaa törmännyt muun muassa suomalaisten naispoliitikojen kokemusten kaltaisiin tilanteisiin, jossa ääntäni ei kuulla sukupuoleni takia. Olen kuitenkin älykäs ja sinnikäs, sekä suorastaan armoton henkilöille, jotka yrittävät vaientaa ääneni sukupuoleni takia. Kyllä pidän siis itseäni feministinä - henkilönä joka uskoo sukupuolten väliseen tasa-arvoon poliittisissa, taloudellisissa ja sosiaalisissa asiayhteyksissä. Kuitenkin koen että on olemassa kahdenlaisia naisfeministejä; naisfeministit jotka vaimentavat naisellisuutensa ja ovat kovia. Tällaiset naiset pitävät esikuvinaan miehiä ja heitä näkee paljon yhdysvaltalaisessa bisnessmaailmassa.  Sitten on minunkaltaisia naisfeministejä, jotka rakastavat omaa naisellisuuttaan eivätkä pidä miehen elämää hyvän elämän esikuvana. Vaan yksinkertaisesti taistelevat yhtälaisista oikeuksista sosiaalisessa, taloudellisessa ja poliittisessa elämässä kaikessa naisellisuudessaan ja luonnollisessa maskuliinisuudessaan. Minunkaltaiset naispuoliset feministit eivät pääse lööpilehtien kansikuviin, koska ketä nyt kiinnostaa nähdä kuvia sileäkainaloisesta naisfeminististä feminismiä kritisoivan otsikon vieressä?