Muistatko lapsuusajat jolloin unelmiamme ja haaveitamme ei rajoittanut taivaskaan? Ne ajat kun naama vakavana saattoi ilmoittaa, että minusta tulee isona Usain Bolt ja uskoi täysin tähän tavoitteeseen. E siis maailman nopeimman pikajuoksijan kaltaista urheilijaa, vaan nimenomaan hän itse täydessä loistossa. Ympärillä olevat aikuiset nyökkäilivät hymyillen kun kerta toisensa jälkeen lisäsimme uusia asioita mitä minusta tulee isona listaamme; kuningatar, Einstein, teräsmies, Black panther ja niin edelleen. Aikuisten rohkaisevan näköisen hymyn takana piili usein ajatus "odotahan kun kasvat aikuiseksi, niin johan muuttuu ääni kellossa järkevämmäksi.
Vallitsevassa kulttuurillisessa status quossa elää vahvana normi siitä, että unelmat on okei ja hienoja kunhan ne ovat "realistisia". Viimeistään taaperoihän ohitettua jokainen meistä rupeaa kuulemaan muilta, kuinka emme voi olla huippu urheilijoita, tai matemaatikkoja koska eihän meidän suvussa sellaisia ole ennen ollut. Sedälläkin on diabeetestä ja siskolla liikavarvas, serkku on lihava ja muita yhtä epäolennaisia syitä käytetään jotta haaveilijan unelmat saadaan takaisin realistiseksi. Siispä pikkuhiljaa opimme tukahduttamaan lapsenomaisen rajattoman unelmoinnin, ja keskitymme tavoittelemaan realistisempia tavoitteita kuten tienaamaan tarpeeksi rahaa uusimpaan omppu puhelimeen.
Olen aina ollut kova unelmoimaan, ja kaikki utopistiset haaveet mitä voit vain kuvitella, olen luultavasti joskus unelmoinut toteuttavani. Siksi vereni suorastaan kiehuu kun kuulen, kuinka kaltaisiani unelmoijia "valmistellaan realiteettiin" kehottamalla menemään sieltä missä aita on matalin. Vanhemmat sukupolvet jotka mielellään jakavat "mene oikeisiin töihin" kommentteja, uskovat oikeasti siihen että suuria asioita voi saavuttaa vain harvat ja valitut, ja sinä et ainakaan ole yksi niiistä. Yleensä he jopa kokevat tekevänsä unelmoijille palveluksen jakaessaan mielipeteensä.
Sanat ovat tosin siitä niin mielenkiintoisia, että tarpeeksi monta kertaa phuttuna ne toteutuvat. Itse olen vahva uskoja sanontaan; hän joka uskoo että ei pysty ja hän joka uskoo pystyvänsä, ovat molemmat oikeassa.
Menestyminen on asia joka muuttaa muotoaan usein. Jollekin menestyminen on juuri uusimman omppupuhelimen omistaminen, toiselle se on olympia tasolla kilpaileminen, ja kolmannelle se on omakotitalo perheineen. Kuitenkin kaikkia näitä menestymisen muotoja yhdistää tavoitteet, ja niiden saavuttaminen, joka minun mielestäni juuri on menestymistä. Koen että määrnpäät- tavoitteet joita asetamme ovat hienoja, mutta oikea työ tehdään matkalla kohti tavoitteita, ja juuri se päätös ja omistautuminen tehdä töitä saavuttaakseen tavoitteensa, on minulle menestystä.
Tänä vuonna olen ottanut asiakseni kirjoittaa unelmani ylös, ja tehdä konkreettisia tekoja niiden saavuttamiseksi. Kuluneessa lyhyessä ajassa tavoitteiteni eteen työskentely on antanut minulle niin paljon energiaa, että ensimmäistä kertaa pitkään aikaan herään innoissani joka aamuun, jopa maanantaihin! Mitä unelmia sulla on pienenä ollut, joita olet saattanut pistää sivuun elääksesi "realistista" elämää? Olisko nyt aika päättää että pystyt, ja mennä ja tehdä?
Lukuvinkki: (Olympiapikaluistelija) Mika Poutala - Mitä menestyminen vaatii?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti