Sattuman kauppaa vai jotain muuta?

Uskotko kohtaloon? Entä jumalaan? Kenties uskot karman lakiin jonka mukaan universumi antaa sinulle sitä mitä sitä annat universumille? Uskotko että jokaisella on joku ennalta määrätty määränpää joka sitten ilmestyy meille unien ja unelmien muodossa. Vai uskotko että jokainen unelma-ammatissaan työskentelevä, tai erittäin menestyneet henkilöt kuten Oprah ovat missä ovat silkan sattuman kaupalla?

Kuulin hetki sitten jotain joka pysäytti hetkeksi täysin ja se meni näin; kuvittele että olet kuollut ja kävelet tuonelassa. Tapaat matkallasi jokaikisen haaven ja unelman jota olet koskaan unelmoinut, ja jokainen niistä kysyy sinulta että miksi et tavoitellut minua? Tulin sinulle siksi koska juuri sinä pystyit saavuttamaan minut, miksi luovutit? Huhhuh ajatuskin siitä että kaikki mitä olen koskaan unelmoinut toteuttavani, tai olevani olisivatkin voineetkin tulla toteen saa ihoni kananlihalle. Mutta miksi muka ei voisi? Mikä muu seisoo minun ja utopiani välillä kuin minä itse?

Viime viikko, viikko 11 oli kansainvälinen aivoviikko, ja sen kunniaksi osallistuin aivoseminaariin täällä kokkolassa. Seminaari oli avoin kaikille mutta sisältö oli erityisesti suunnattu ihmisille joilla on aivosairauksia suvussa, tai joille aivosairaudet ovat todennäköisempiä muiden tekijöiden takia kuten vanhan iän. Neurologisiin vammaisjärjestöihin kuuluvien kokemusasiantuntijoiden pitämissä puheenvuoroissa saattoi huomata yhden vääjäämättömän yhtäläisyyden; jokaiseen asiaan elämässä voi vaikuttaa paitsi aikaan ja omaan geeniperimään.

Itse uskon siihen että jokaisella meillä on joku rooli täytettävänä tässä maailmassa, ja kaikki tapahtuneet asiat tapahtuvat valmistaakseen meitä siihen rooliin, hetkeen, tai tapahtumaan. Esimerkiksi Maya Angelou -ikoni jota elämä koetteli oikein huolella. Hänet raiskattiin lapsena jonka jälkeen hän lakkasi puhumasta viiden vuoden ajan, synnytti 17-vuotiaana lapsen, menetti kaksi läheistä ystävää salamurhaajien käsiin, mutta silti poistui joukostamme vasta saavutettuaan yli 50 kunniamainintaa ja kymmeniä palkintoja. Silti  rakensi merkittävät urat runoilijana, laulajana ja kansalaisaktivistina, luennoitsijana ja professorina joka ei edes koskaan suorittanut kanditason opintoja. Jos Angelou ei olisi koskaan tullut raiskatuksi, niin olisiko hän koskaan lakannut puhumasta viiden vuoden ajan, jonka aikana hän löysi rakkauden kirjallisuutta kohtaan? Oliko hänen elämässään tapahtuneet vastoinkäymiset valmistelua kaikkeen suuruuteen jota hän myöhemmin elämässään saavutti? Minä uskon niin, sillä edellä mainittu toinen suuri henkilö Oprah sai osakseen yhtä kovaa koettelua elämältä, ja 70-luvun lopulla Angeloun ja Ophran tiet kohtasivat, jonka jälkeen Angelousta tuli hänen mentorinsa sekä ystävänsä.

Omassa elämässä ei tietenkään tarvitse tapahtua mitään yhtä väkivaltaista, eikä oman määränpään tarvitse olla yhtä näyttävä ja spektaakkelin omainen. Mutta jotta voi onnistua on epäonnistuttava monta kertaa. Jotta mitään hyvää voi tapahtua tai edes tajuta mitä hyvä on, niin on koettava huonoja ja onnettomia hetkiä.
Usein kuitenkin luovumme henkilökohtaisen utopiamme saavuttelemisesta, koska sitä ei saavutakkaan hetkessä. Se näkyy kun vuosi toisensa perään lupaamme rakentaa täydellisen rantakropan, mutta kun vatsalihakset ei muodostukkaan kahden crunchin jälkeen niin uuden vuoden minä saakin odottaa ensi vuoden kesää.

Oma uskopohjani on kirjava enkä käsin poimi yhtä tapaa uskoa ja poissulje kaikkea muuta, mutta siihen minä uskon että jokainen meistä on täällä tarkoituksesta. Siihen minä uskon että jokaisen menneisyyden tehtävänä on valmistaa meitä tulevaan. Siihen minä uskon että kaikkeen muuhun voin vaikuttaa, paitsi aikaan ja geeniperimään. Ja siihen minä ehdottomasti uskon että sitä mitä annat ja olet, niin sitä myös saat takaisin universumilta.